Keinutuoli

Marraskuun kuukauden esineenä esittelemme teille Emil Cedercreutzin museon Maahengen temppelin perusnäyttelyyn kuuluvan 1800-luvun lopulla valmistetun keinutuolin. Tuoli on tehty talonpoikaisena käsityönä ja Emil Cedercreutz on aikanaan saanut sen lahjaksi kotinsa Harjulan vahtimestarilta Ilmari Kuulalta, joka puolestaan oli ostanut tuolin tuttavaltaan. Tuolilla on pitkä historia myös tätä ennen: henkilö, jolta Kuula tuolin osti, oli itse saanut tuolin lahjaksi isoäidiltään.

Keinutuolit ovat olleet käytössä jo keskiajalla, mutta Suomessa niitä on valmistettu 1700-luvun puolivälistä alkaen. Aluksi niitä valmistettiin pääasiassa kaupungeissa, mutta valmistaminen levisi nopeasti myös Suomen maaseudulle johtuen siitä, että muutamiin pitäjiin Satakunnan ja Hämeen alueelle syntyi keinutuolin suurtuotantoja. Nakkila ja Urjala ovat esimerkkejä tällaisista pitäjistä.[1] Esimerkiksi Nakkila on tunnettu siellä valmistetuista, perinteisen mallin mukaisina tehdyistä keinutuoleistaan.

Emil Cedercreutz keräsi Maahengen temppelin kansatieteellinen kokoelman, johon kuvan keinutuoli kuuluu, esine esineeltä pääosin Satakunnan alueelta. Tyyliltään kuukauden esineenä oleva tuoli edustaa keinutuolien nakkilalaista tyyppiä, mutta siinä on nähtävissä myös biedermeier-vaikutteita. Se on alun alkaen veistetty käyttöesineeksi, mutta koristekaiverruksineen se on myös oman aikansa puusepäntyön mestarinäyte. Tuolin hartialautaan on veistetty keskelle sydän ja lehdyköitä. Niiden alta löytyvät pienet pyöreät voluutit, jotka toistuvat myös tuolin välilaudassa sekä alimmassa poikkilaudassa. Hartialaudan päissä sijaitsevat viuhkamaiset koristeaiheet, palmetit, jollainen löytyy myös tuolin selkänojan välilaudassa keskeltä. Alimmassa poikkilaudassa keskellä on ristikoitu kenttä. Tuoli on korkeudeltaan 110 cm ja leveydeltään 54 cm. Tuoli on maalattu punaruskeaksi – maali on vuosien saatossa kulunut, mutta muuten keinutuoli on esineenä hyväkuntoinen.

 

Lähteinä käytetty:

[1] Nokela, Leena & Hagelstam, Katja (2006). Talonpoikaisia aarteita. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava. s. 86-87.

Emil Cedercreutzin museon arkisto.