Maaliskuu 2016

Kaivo

Viime kuukausien aikana Emil Cedercreutzin museo on esitellyt kuukauden esine -sarjassaan kuvanveistäjä ja siluettitaiteilija Emil Cedercreutzin (1879–1949) teoksia museon alueen veistospuistosta. Rakentumassa olevan kokonaisuuden tarkoituksena on tuoda kuvanveistäjän kauneimpia ja onnistuneimpia teoksia kävijöiden nähtäville museon luonnonkauniissa joenrantamaisemassa. Alue sisältää kuitenkin muitakin mielenkiintoisia yksityiskohtia. Eräs niistä sijaitsee museon etupihalla: maaliskuun kuukauden esineenä museo esittelee lukijoille Emil Cedercreutzin suunnitteleman kauniin ja koristeellisen kaivon.

Kuukauden esineenä oleva kaivo on museon tietojen mukaan rakennettu 1930-luvulla. Kaivo on valmistettu koukeroisista takoraudoista, jotka muodostavat nelikulmaisen ja yläosastaan yhdistyvän kehikon. Ylinnä on pallon muotoinen koriste. Kehikko on kokonaisuudessaan korkeudeltaan noin kolme metriä.

Emil Cedercreutzin omaelämäkerrassa Yksinäisyyttä ja ihmisvilinää kerrotaan muutamin sanoin kaivon syntyhistoriasta. Kaivon valurautaiset osat ovat teoksen mukaan alun perin olleet räystäskoristerautoja, jotka Cedercreutz osti käytettyinä ja toi kotiinsa Harjavaltaan. Räystäskourun paloista taiteilija suunnitteli kotipihaansa kaivon, jonka valmisti paikkakuntalainen seppä.

Maaliskuun esineenä olevan kauniin kaivon ja muut museon alueen yksityiskohdat pääset näkemään tarkemmin vierailusi yhteydessä. Tervetuloa!

 

Lähteinä käytetty:

Emil Cedercreutzin museon arkisto.

Lähteenoja, Aina 2006 (1939): Emil Cedercreutz. Teoksessa: Cedercreutz, Emil 2006 (1939). Yksinäisyyttä ja ihmisvilinää. Kokemäki: Harjulan Kilta ry. 6. painos. s. 5-6.

Tuominen, Pirjo (2004). Memento vivere – muista elää. Harjulan taiteilijakodin kultaiset vuodet 1933–1949. Hämeenlinna: Kustannusosakeyhtiö Tammi. s. 103.