Jostakin uskottavasta perustelusta johtuen minulla oli taiteilijan työssäni useamman vuoden jakso, jona vain piirsin. Lyijykynä oli aina saatavilla, paperilehtiö mukana. Kun sitten olisin halunnut maalata, huomasin etten osannut enää ilmaista itseäni maalaamalla, värini olivat kadoksissa. Silloin tukeuduin omaan mieliväriini, keltaiseen ja aloitin maalaamisen tussilla. Piirsin siveltimellä ja kulutin akryylipohjaisella väritussilla pitkäkarvaiset näädänkarvasiveltimeni loppuun.

Piirtämisen myötä katsoin ja havainnoin asioita piirtäjän työtä varten. Seuraavaksi maalasin ainoastaan keltaisella tussilla valitsemaani aihetta. Aihe oli tavallisesti maisema, toistin maisemaa yhä uudelleen. Aikaisempaan ajatteluuni verrattuna, siinä valittu aihe oli tärkeintä, nyt laskin myös aiheen saavuttamiseen käyttämäni ajan ja tarmon, rituaalin ja liikkeen (maiseman luokse menemisen) osaksi työni kokonaisuutta. Katsomisen tavan uudelleentyöstäminen vaati lukuisia toistoja, ehkä läpikäymääni vaihetta voi luonnehtia piirtämisen aiheesta poisoppimiseksi. Mutta sitten tavoitteeni, pyrkimykseni ilmaista maalaamalla, onnistui. Otin keltaista öljymaalia käteeni ja maalasin taulun. Tiesin ja hallitsin mitä tein, mitä halusin ilmaista. Tämä kokemus keltaisen maalauksen synnystä oli innostava kokemus. Minua naurattaa katsoessani keltaista maalaustani. Tätä maalaustani katsoessa olen aina yhtä varma siitä, mitä teen ja mitä minulla kulloinkin on edessä. Tunnistan itseni maalarina maalaamassa seuraavaa teosta.

Luomisen ihme on minulle näin. Toisaalta tehdasvalmisteiset värisarjat tarjoavat valmiita väriratkaisuja. Ne muistuttavat värisysteemeistä ja värimateriaalien teknisestä laatujärjestyksestä, laadun ja hinnan suhteesta sekä näkemistäni, kokemistani ja tuntemistani historian ja nykytaiteen maalareista värillisen kuvan mysteerin ratkaisijoina. Katson värikarttoja kuin ne ovat eri kieliä, kielioppikirjoja, slangisanakirjoja tai esimerkillisen hyvää kaunokirjallisuutta.

Niin sitten toisaalta on se ihme, kun nämä annetut valmisvärit itsessään ovat sekä väline kuin ratkaisukin. Valitsemani väri, tämä se on, edelleen usein keltainen, muuttuu kankaalla kuvaksi. Valmis väriaine on kuva.

Piirustuksesta maalaukseksi -prosessi antoi kokemuksellisen tiedon avaruudellisesta ketjusta miten kuva syntyy. Miten on yksi asia ja sitten syntyy toinen. Tosin minä annan mielelläni asioille aivan kirjoitettujakin nimiä, opettelen käsitteitä. Ajattelen oppivani näin ihailemaan laajemmin ja näkemään enemmän sekä ymmärtämään konkreettisemmin. Tämäkin siis pohjaa kokemukselliseen tietoon asioiden kuvallisen ilmaisun maailmasta.

Vuorovaikutuksessa käytämme kieltä. Emmekä me aina osaa kertoa sillä tavalla, että vastaanottaja ymmärtäisi viestin. Kielellisen ilmaisun mutkikkuudelle onkin yleistynyt ehdotus selkokielisyydestä ja sitten siihen on asetettu vastakysymys, voiko selkokielellä kuitenkaan kaikkea ilmaista? Voiko punaisella, sinisellä ja keltaisella kuvata koko maailmaa?

Kun katson keltaisella maalaamaani kuvaa, niin tämä maalaus tekee minut hyvin iloiseksi. Kun käännyn värikarttani pariin niin valitsen väreistä mikä on olennaisinta ja maalaan pois menemään.

© Tiina Lamminen