Heinäkuu 2013

Heinäkuun kuukauden esine on osa Maahengen temppelin perusnäyttelyä. Kuva: Emil Cedercreutzin museo.
Arkun sisäkanteen on maalattu kirjaimet ja vuosiluku GH ANO 1793. Kuva: Emil Cedercreutzin museo.

 

Heinäkuu 2013

Arkku

 

Emil Cedercreutzin museon heinäkuun kuukauden esine on Maahengen temppelin perusnäyttelyyn kuuluva, käsityönä valmistettu talonpoikainen arkku, jota on käytetty kapiokirstuna. Suorakaiteen muotoisessa arkussa on vuosiluku 1793 ja materiaaliltaan se on puuta. Korkeudeltaan tämä kuukauden esine on 49 cm, leveydeltään 91 cm ja syvyydeltään 57 cm. Esineessä on kulmaraudat ja edessä sekä sivuissa pystyraudat. Sivuilla olevissa raudoissa on lisäksi kannikkeet.  Kansi on kupera ja saranoitu. Kannen sisällä on kaksi pystyrautaa sekä lokero.

Arkut ja kaapit ovat säilyttäneet keskeisen asemansa talonpoikaisissa sisustuksissa keskiajalta 1900-luvun alkuun saakka. Näyttävimmät arkut olivat morsiuskirstuja, joiden koristelemiseksi nähtiin paljon vaivaa. Morsiusarkussa säilytettiin talon tyttären kapioita. Niiden runsaus kertoi talon vauraudesta, jonka vuoksi tavaksi tuli avata morsiusarkun kansi juhlien ja vierailujen ajaksi. Tämä tapa toi kauniit maalaukset morsiusarkun sisäkanteen. Arkun kannen sisäpinnalle voitiin maalata arkun omistajan nimikirjaimet sekä vuosiluku seppeleiden ja kukkakuvioiden ympäröiminä.[1]

Kuukauden esineenä olevan arkun raudoitukset ovat väriltään punaiset ja pohjaväri on sininen. Esineen kunto on hyvä, mutta sen maalipinta on kulunut. Arkun sisäkanteen on maalattu kukkia: keskellä on kukkaköynnös, jossa on punaisia kukkia ja vihreitä lehtiä ja sivuilla on vihreälehtisiä, punakukkaisia tulppaaneja. Köynnöksen keskelle on maalattu kirjaimet ja vuosiluku GH ANO 1793.

Arkkuja käytettiin monissa tarkoituksissa: matka-arkkuina, tavaroiden säilytyspaikkoina sekä tarvittaessa pöytinä ja istuimina. Renessanssiarkut olivat tasakantisia ja barokki toi arkkuihin kuperat kannet. Molemmat mallit tunnettiin Länsi-Suomessa 1600-luvulla, jolloin arkkujen kansien sisäpuolia alettiin maalata. Arkkujen ulkopintojen koristelu yleistyi vasta 1700-luvun lopulla.[2] 

 

Esine on nähtävillä Emil Cedercreutzin museon Maahengen temppelin perusnäyttelyssä, jossa pääset sitä katsomaan lähemmin. Tervetuloa!
 
 
 

Lähteinä tekstissä käytetty:

[1] Nokela, Leena & Hagelstam, Katja (2006). Talonpoikaisia aarteita. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava. s. 88-90.

[2] Kava, Ritva & Nordberg, Henri & Venho, Tuulevi (toim.) (1995). Maahengen temppeli. Opas maaseudun entisaikain elämänmenon tuntemiseen. S. 56. Toimittaja: Venho, Tuulevi. Emil Cedercretzin museon julkaisuja 6. Kokemäki: Harjulan Kilta ry.

Emil Cedercreutzin museon arkisto.

 
© 2007 - Palvelun tekninen toteutus Aldone