Kuukauden kirjat 2018

 

Kuukauden kirja: Joulukuu 2018

Siiri Enoranta: Tuhatkuolevan kirous

14-vuotias Pau on aina ollut kovin tavallinen, ehkä jopa hieman huomaamaton nuori nainen. Muodikkaamman ulkomuodon toivossa Pau päättää tehdä jotain yllättävää: hän leikkaa puolireiteen ylettyvät hiuksensa poikki. Paun ihmetykseksi tämä järkyttää koko perhettä. Eihän Pau kuitenkaan voinut tietää, että hänet tultaisiin kutsumaan Magia-akatemian kokelaaksi, ja nimenomaan hänen hiuksillaan olisi erityinen tarkoitus hänen uusissa opinnoissaan.  

Pau tutustuu akatemian kautta useisiin kiehtoviin persooniin, ystävystyy ja ihastuu. Hän myöskin saa tietoonsa uusia asioita ympäröivästä maailmasta, ja ylipäätäänkin joutuu tekemisiin salaisuuksien kanssa.  On selvää, että Pau ei olekaan kuin kuka tahansa tyttö, vaan ymmärtää itsekin pian olevansa tärkeässä roolissa Magia-akatemiassa. 

Tärkeää kirjassa on myös Paun jo vauvana saama maaginen lahja salaperäiseltä Nubya Tuhatkuolevalta. Mutta paljastuuko lahja sittenkin kiroukseksi? 

Siiri Enorannan Tuhatkuolevan kirous on aivan ihana fantasiamaailma. Salaperäinen ja kiehtova tarina sisältää monia mielenkiintoisia hahmoja ja eläimiä, taistelua pahuutta vastaan, vakavia ympäristökysymyksiä, ystävyyttä ja seikkailua. Kirjassa on myös rohkeaa kuvausta nuoren naisen tutustumisesta rakkauteen. 

Magia-akatemiassa saattaa olla hieman samaa tunnelmaa kuin Tylypahkassa, mutta Tuhatkuolevan kirous ei missään nimessä ole uudelleenkirjoitettu Harry Potter, vaan aivan oma tarinansa. 

 

Siiri Enorannan Tuhatkuolevan kirous voitti Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon 2018. 

 

 

Kuukauden kirja: Marraskuu 2018 

Camilla Sten & Viveca Sten: Syvyyksissä

(Synkät vedet -sarjan osa 1.) 

 

Tuva on 12-vuotias, yksinäinen tyttö. Luokkatoverit karttavat häntä jo entuudestaankin, ja kun Tuvan luokalla oleva poika katoaa yllättäen kesken suunnistustunnin, epäilyt kohdistuvat häneenkin. Tuvalla on salaisuus, mutta se selviää hänellekin vasta vähitellen.  

Kirja sijoittuu Tukholman saaristoon, joka on tuona kyseisenä syksynä poikkeuksellisen paksun sumun peitossa. Ja jokin on pahasti vialla synkkyyttä huokuvassa meressä. Siellä on jotakin. 

Kaiken pimeyden keskellä näkyy myös pilkahdus valoa; Tuva saa ystävän. 

 

Syvyyksissä aloittaa jännittävän trillerisarjan "Synkät Vedet".  

Jatko-osa, "Sumussa", ilmestyi loppukesästä 2018.

 

Kuukauden kirja: Lokakuu 2018


Siri Pettersen: Kupla (2018)

Takakannesta lainattu:
"Kine on orja.

Hänen on pakko herätä joka aamu, pakko mennä kouluun ja pakko päntätä kaikkea turhaa. Hänen on pakko kestää pilkkanimeä Kupla, pakko juoda kevytmaitoa täysmaidon sijasta ja pakko laulaa maailman noloimmassa joulukuorossa. Hän on toisten keksimien tyhmien sääntöjen armoilla, tyhmässä kaupungissa, tyhmässä maailmassa.
Kaikkien aikojen kamalimman koulupäivän jälkeen hän löytää hautausmaalta salaperäisen lasipallon, jonka sisällä on riepunukke. Pallosta kasvaa valtava kupla, johon voi mennä sisään. Siinä on Kinen kaipaama avain vapauteen. Kupla osaa lentääkin! Lopultakin Kine pääsee eroon kaikesta! Hän saa haistattaa kaikille pitkät ja olla ihan rauhassa. Vain hän ja omituinen riepunukke. Ikuisesti…"

Päähenkilö Kine on tyttö, mutta Kupla ei ole ”tyttökirja tytöille”. Sukupuoli ei nouse kirjassa mitenkään olennaiseen osaan, vaan kirja on kaikille nuorille ja nuorten maailmasta kiinnostuneille. Jokaisen meistä olisi hyvä ymmärtää, mitä voi tapahtua, kun joku patoaa asioita sisälleen sen sijaan, että kertoisi tuntemuksistaan. Lähes kaikki varmasti tietävät sen tunteen, kun paha olo vain paisuu paisumistaan, ja miten helposti asiat alkavat kärjistyä oman pään sisällä. Yksin ei ole pakko pärjätä, on sallittua tarvita muitakin ihmisiä.Aikuistenkin olisi tämä hyvä muistaa. Aina välillä kannattaa myös miettiä omaa suhtautumistaan eri asioihin; miksi koen tietyt tilanteet juuri tällä tavalla ja miksi toimin niissä juuri näin. Voisinko itse vaikuttaa jotenkin siihen, että toimisin ensi kerralla toisin?

Kirjan maailmaan on helppo uppoutua, sillä se on taitavasti kirjoitettu, ja vaikka se on omalla tavallaan hyvinkin opettavainen, siinä ei ole turhaa alleviivaamista tai sormella osoittelua. Kirjassa on jotakin jännittävän taianomaista.

 

Kuukauden kirja: syyskuu 2018

Riina Mattila: Järistyksiä (2018)

 

”Tyttö, poika, ooksä transu vai tahallas ruma, keinuessa se kaikki unohtuu ja pikkukiviä ahmineet tennarinpohjat uskaltavat kurottaa niin korkealle, että niiden rikkinäisyys katoaa näkyvistä. ”
Eelia ei ole Elisa, hän on Eelia. Eelia ei ole tyttö, Eelia ei ole poika. Mutta Eelia ei halua erilainen kuin muut, Eelia haluaa elää ja rakastaa aivan kuten kaikki elävät ja rakastavat. Kotona ei ymmärretä, koulussa ei ymmärretä. Muutto toiselle paikkakunnalle ja lukion aloittaminen avaavat mahdollisuuden uuteen alkuun: ystäviin, jotka ymmärtävät ja myös rakkauteen. Ja se rakkaus järisyttää niin mieltä kuin kehoakin.
Ensirakkaus on jotakin, minkä lähes jokainen muistaa ikuisesti, vaikka se ei kestäisikään ikuisesti. Muisto siitä kuitenkin säilyy. Ensirakkaus on, ja sen kuuluukin olla, järisyttävää. Se opettaa jotakin uutta niin sinusta itsestäsikin kuin kaikesta ympärillä olevastakin. Ensirakkaus myös joskus satuttaa, tekee suorastaan kipeää. Ensirakkaus on jännittävää ja hauskaa.
Elämä, jonka on oppinut tietynlaisena tuntemaan, ei ole enää entisensä, kun pääsee kokemaan jotakin niin järisyttävää kuin toisen ihmisen täyden hyväksynnän, juuri sellaisena kuin on.

 

Kuukauden kirja: elokuu 2018

Sarah Crossan: Yksi (2018)

 

Piditkö R.J. Palacion Ihmeestä tai siitä tehdystä elokuvasta? Tai Tähtiin kirjoitetusta virheestä? Silloin kannattaa ehdottomasti lukea myös Sarah Crossanin Yksi.

 

Siskokset Grace ja Tippi ovat olleet kotiopetuksessa koko ikänsä. Perheen rahat käyvät kuitenkin vähiin, joten siskojen on mentävä kouluun. Täytyy kohdata se, että on koko ajan tuijotuksen kohteena, täytyy kestää laput säilytyslokeron ovessa. “Miksette mene / takaisin eläintarhaan?” Täytyy odottaa kysymyksiä kaikesta, esimerkiksi siitä mitä heillä on housuissaan.

 

Grace ja Tippi ovat siamilaiset kaksoset. Romaanissa Grace kertoo heidän elämästään omasta näkökulmastaan. Hän kertoo siitä, mitä on olla fyysisesti yhtä ruumista. Kuinka ärsyttävä on sisko, joka päättää aloittaa tupakoinnin siitä huolimatta, että se vaikuttaa heihin kumpaankin. Tärkeämpää on kuitenkin se, että Grace ja Tippi ovat yhtä muutenkin kuin fyysisesti. He eivät ole ihmisinä samanlaiset, mutta ajatus erillään olemisesta on mahdoton.

 

Yhteinen ruumis tarkoittaa kuitenkin aina yhteistä terveyttä. Yhtä oleminen voi tarkoittaa kuolemaa, mutta niin erikseen oleminenkin. Kun terveys heilahtaa pahasti, kuinka päättää, kuka selviää vai selviääkö kukaan?

 

Kuukauden kirja: heinäkuu 2018

Anders Vacklin & Aki Parhamaa: Beta (2018)

Vuosi on 2117. Meri on kaikkialla, ja kaupungit ovat saaristoja. Peliteollisuus on valtavaa, sillä pelaaminen on jokaisen harrastus.

 

16-vuotias Bug saa tilaisuuden aloittaa puhtaalta pöydältä isänsä kuoleman jälkeen, kun hänen äitinsä saa työpaikan suuren peliyhtiön johdosta. Seuraa muutto Meri-Tokiosta Meri-Helsinkiin sekä epäonnistunut koulun aloitus. Mutta minkäs teet, jos olet jääräpäinen ja haluat toimia oikein. Huonoa alkua pehmentää kuitenkin se, että Bug pääsee beta-testaamaan aivan uudenlaista pelikonsolia, jonka hänen äitinsä uusi yritys on kehittänyt. Miltä tuntuisi, jos et vain näkisi pelin todellisuutta vaan olisit siinä?Jos aistisit pelin kaikilla aisteillasi ja ohjain olisi tarpeeton? Ei ole ketään, joka ei odottaisi uutta konsolia. Bug pääsee näkemään ja tuntemaan uuden pelin, Shadow Warriors II:n, maailman harvojen ensimmäisten joukossa.

 

Suurena juhlapäivänä konsoli vihdoin julkaistaan, ja miljoona pelaajaa siirtää itsensä heti Shadow Warriorsin maailmaan. Siellä, missä on paljon rahaa liikkeellä, on kuitenkin poikkeuksetta myös ahneutta. Ahneudelle muiden ihmisarvo on mitattavissa ainoastaan hyödyssä. Onko Bugin äidin uusi työ sittenkään onnenpotku?

 

Betassa kuvataan herkullisesti uuden konsolin luomaa pelimaailmaa. Myös oikea maailma Bugin ympärillä on mielenkiintoinen mereen uppoavine kaupunkeineen. Kirjan sisäkannessa lupaillaan, että kirjasarjasta tulee kunnon trilleri, kun Bug alkaa selvitellä isänsä todellista kohtaloa ja peliteollisuuden likaisia salaisuuksia.

 

Kuukauden kirja: Kesäkuu 2018

Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin (2016)

Tällä kertaa kesästä kertova kirja kesäkuussa. Ohukaisuudestaan huolimatta Siri Kolun romaani Kesän jälkeen kaikki on toisin sopii paremmin pohdiskeluun kuin kevyeksi lukemiseksi.

 

Kesän jälkeen Peetua odottaa iso leikkaus. Se jännittää, ja tulevaisuus jännittää vielä enemmän. Peetun onneksi isä antaa hänelle lahjaksi kymmenen purjelentoa. Kymmenen tilaisuutta päästä maasta irti, kymmenen tilaisuutta käydä läpi kaikki elämän tärkeät asiat ennen syksyä. Isän kanssa ilmassa liitäminen tuo toivottua vaihtelua.

 

Äiti ei ole yhtä ymmärtäväinen kuin isä. Hän ei suostu uskomaan, että Peetu onkin poika eikä tyttö. Äiti haluaa takaisin tyttärensä, jota hänellä ei koskaan ollutkaan. Ja äiti syyttää Peetua siitä, että tämä pilaa hänen elämänsä.

 

Kuukauden kirja: toukokuu 2018

Becky Albertalli: Minä, Simon, homo sapiens (2017)

16-vuotias Simon on homo, mutta kaapista tuleminen ei juuri houkuta. Hän ei usko kenenkään, varsinkaan vanhempiensa, suhtautuvan asiaan huonosti. Päin vastoin, hän epäilee vanhempiensa innostuvan asiasta ja tekevän siitä suuren numeron, niin kuin he tekevät kaikesta, alkaen kahvin juonnin aloittamisesta. Ainoastaan yksi ihminen tietää Simonin salaisuuden, hänen netissä tapaama Blue, joka käy samaa koulua. Bluen henkilöllisyydestä Simonilla ei ole aavistustakaan, mutta pojat ihastuvat toisiinsa sähköpostikirjeenvaihdon seurauksena. Kirjeenvaihdossaan he käsittelevät kaapista tulemisen lisäksi syvällisesti esimerkiksi sellaisia aiheita kuin Oreo-keksit ravintoryhmänä.

 

Poikien viestittelyä varjostaa kuitenkin se, että Simonin kanssa samassa näytelmäprojektissa näyttelevä Martin saa osan viesteistä käsiinsä. Hän uhkaa niiden julkaisemisella, jos Simon ei tee kaikkeaan saadakseen ystävänsä Abbyn kiinnostumaan tähän ihastuneesta Martinista. Martin ei edes suostu myöntämään kiristävänsä Simonia, vaan kuvittelee heidän olevan ystäviä.

 

Simonin ja Bluen viestit ovat uskomattoman sympaattista ja hauskaa luettavaa, ja siirappisuus on niistä kaukana. Odottamattoman jännittävää tulee siitäkin, kun Simon yrittää arvata, kuka Blue on. Kuinka usein voi arvata väärin ja kuinka vakavin seurauksin? Minä, Simon, homo sapiens on niitä kirjoja, joita ei voi olla hotkaisematta yhdeltä istumalta. Kirjasta tehty elokuva pyörii myös tällä hetkellä teattereissa, mutta nauttikaa kirjastakin, sen voi ottaa mukaan rannalle.

 

Kuukauden kirja: huhtikuu 2018

Elina Kilkku: Onks tää normaalii? ja muita tarinoita (2016)

Mikä on pihtarihuora? Pitäisikö koulussa opettaa tosi-tv-taitoja? Syökö 48-kiloinen, valkoihoinen läski kehitysmaiden lasten ruoat? Vastaukset näihin ja moniin muihin teinielämän kysymyksiin löytyvät novellikokoelmasta Onks tää normaalii?

 

Kokoelma koostuu lyhyistä, hauskoista mutta myös herättelevistä kertomuksista. Mihin tarvitaan kouluruokaa, kun voi tilata thaikkusafkaa? Entä mitä tehdä, kun on kaveriporukasta se ainoa, jolla ei ole varaa tilata ruokaa? Olisi kiva syödä. On kuitenkin vaikea myöntää, ettei edes tiedä, mitä on nuea daet diao kraphao thot.


Onks tää normaalii? menee sekä enemmän että vähemmän lukeville. Tarinat ovat lyhyitä ja onnistuvat herättämään enemmän kysymyksiä kuin antamaan suoria vastauksia kiperiin ongelmiin.

 

Kuukauden kirja: maaliskuu 2018

Katariina Romppainen: Sori vaan, se on totuus (2017)

Senja on päässyt seiskaluokalle kouluun, josta ei tunne ketään etukäteen. Siitä huolimatta hän saa kuitenkin nopeasti hyviä ystäviä. Hän kertoo heille asuvansa hyvällä omakotialueella, tekevänsä smoothieita blenderillä ja jättävänsä matkustelun väliin, koska se ei ole ympäristöystävällistä. Hän kertoo, että hänen äitinsä on sairaanhoitaja ja että hänen isänsä on harvoin kotona töidensä takia.

 

Mikään siitä ei vain ole totta. Senja asuu huonona pidetyllä kerrostaloalueella, eikä heillä ole rahaa blenderiin, saati sitten matkusteluun. Senjan äiti on siivooja, eikä Senja ole ikinä tavannut isäänsä.

 

Valheiden kasassa pitäminen käy yhä työläämmäksi, kunnes ne äkkiä käyvätkin toteen. Senjan äiti ilmoittaa lähtevänsä hyvin palkatulle työkeikalle Norjaan. Äiti on aina kertonut, että Senjan isän vanhemmat, Rusoset, ovat kuolleet. Nyt äiti kuitenkin ilmoittaa, että Senja asuu heidän luonaan työkeikan ajan. Rusoset ovat olleet koko ajan elossa ja asuneet samassa kaupungissa hyvällä omakotialueella. Yhtäkkiä Senjalla on kaikki se, mitä hän on väittänytkin. Nyt hän voi kutsua kavereita kylään. Mikä parempaa, hän on lähdössä hiihtolomalla tapaamaan isäänsä, joka asuu Lapissa. Kaikki Senjan haaveet ovat toteutumassa.

 

Vaikka aluksi on mahtavaa, isä ei lopulta olekaan sellainen, kuin Senja oli kuvitellut, eivätkä Rusoset ole sanoneet mitään. Senjalle selviää, miksei isä ole koskaan pitänyt häneen yhteyttä. Senjasta tuntuu, että kaikki ovat valehdelleet hänelle. Eivätkä valheet ole vielä loppuneet. Senjalle selviää, ettei hänen äitinsä olekaan töissä Norjassa.


Sori vaan, se on totuus on tarpeellinen kirja sosiaalisista paineista. Se kertoo, millaista on, kun kavereilla on paljon kaikkea ja haluaisi samaa itselleen. Jälleen käy niin, ettei raha olekaan tärkeintä.

 

Kuukauden kirja: helmikuu 2018

K.K. Alongi: Kevätuhrit (2015)

Kauhua kaipaavat, huomio!

 

Kun Jade tulee tajuihinsa Helsingin metrossa, hän luulee ensin olevansa kuollut. Kaikkialla ympärillä on hiljaista ja pimeää. Sytkärin valo kertoo, ettei Jade ole kuollut. Sen sijaan kaikki muut ovat. Metro ja metrolaituri ovat täynnä kuolleiden ruumiita.

 

Susette havahtuu kotonaan. Kännykässä ei ole kenttää, eivätkä sähkölaitteet toimi. Kaduilla autot seisovat pysähtyneinä, kuskit lysähtäneinä ohjauspyöriä vasten.

 

Helsingistä täytyy päästä pois. Vettä ei tule hanoista, eikä se pysy kaupoissa juomakelpoisena ikuisesti. Ruumiitakin on joka puolella. Jade, Susette ja joukko muita nuoria kohtaavat ja päättävät pitää yhtä, vaikka Jade halveksuu muita. On kuitenkin parempi pysyä yhdessä.

 

Kaikki hengissä selvinneet ovat nuoria, mutta jotkut heistä ovat muuttuneet. Yhtäkkiä heidän elämänsä tarkoitus vaikuttaisi olevan kaljan juonti ja kaiken säpäleiksi lyöminen, myös muiden ihmisten. Samoin on käynyt monille eläimille. Suuri osa niistä on kuollut, ja selvinneet hyökkäilevät ihmisten ja muiden eläinten kimppuun. On siis vaikea pärjätä yksin maailmanlopun jälkeisessä maailmassa. Mutta silti pitäisi keksiä, missä olisi sekä ruokaa, vettä että turvaa.

 

Kevätuhrit aloittaa todella vakuuttavan sarjan, jonka toinen osa Ansassa ilmestyi viime vuonna ja kolmas osa Pakenijat ilmestyy tänä vuonna.

 

Kuukauden kirja: tammikuu 2018

 Kaj Korkea-aho & Ted Forsström: Viraalit nerot (2017)

Kahdeksasluokkalaisen Atlaksen paras ystävä Elliott on muuttanut ulkomaille, ja siitä se elämä vasta alkaa! Nyt Atlas vihdoin voi:

 

“3. Istua ruokalassa yksin.

2. Odottaa bussia yksin.

1. Puhua välitunneilla itsekseen.”

 

Viestiyhteydet eivät oikein pelaa, joten Atlas kertoo Elliottille kouluelämästään vanhanaikaisesti sähköpostitse.

 

Lukuvuoden aluksi Atlas saa myös todisteen Jumalan olemassaolosta tyttöjen etuvarustuksen muodossa (tai pikemminkin koossa). Ihmisten tervejärkisyyttä hän sen sijaan epäilee. Rinnakkaisluokan Justus Kristus julkaisee videon “Waffling on a train”. Videolla hän riisuu housunsa junassa ja käräyttää takamuksensa vohveliraudalla. Klipistä tulee välittömästi hitti ja se on huomattavasti suositumpi kuin Atlaksen ja Elliottin nettisarjakuva “Zoo!”

 

Estääkseen koulua ajautumasta katastrofiin Atlas asettuu Justuksen vastaehdokkaaksi, kun valitaan koulun johtokunnan oppilasedustajaa. Hänen kampanjapäällikökseen ryhtyy Sarah-Li, ainoa tyttö, jonka kanssa Atlas on onnistunut vaihtamaan enemmän kuin muutaman sanan vaikuttamatta psykopaatilta, idiootilta tai perverssiltä. Sitten vain keksimään repäisevää kampanjaa.


Viraaleissa neroissa kuva ja teksti ovat erottamattomia. Kannattaakin valita kirja Neropatin päiväkirjojen jatkoksi. Kuvan ja tekstin yhteispeliin on panostettu jopa enemmän kuin Neropateissa, ja se toimii uskomattoman hyvin.

 
© 2007 - Palvelun tekninen toteutus Aldone